perjantai 29. maaliskuuta 2024

Suomi - onnellinen maa


Suomi on taas maailman onnellisin maa. Onko koko kaikkeuden onnellisin, sitä emme tiedä. (Kuvassa kortti, jonka ostin Los Llanos Aridanen etnigrafisesta museosta La Palmalta)

Television Jälkikaronkka-ohjelmassa pohdittiin asiaa, siis Suomen onnellisuutta. Tarkoittaako onnellisuus hyvää elämää vai mitä? Tutkimuksessa onnellisuuteen laskettiin mm bruttokansantuote, elinikä, vapaus, korruption vähäisyys, yhteisöllisyys, anteliaisuus, koulutus ja tasavertaisuus. Kun noita määritteitä miettii, niin kyllä Suomi on hyvä maa elää, kaikesta huolimatta.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille tasapuolisesti.
 

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Paluu arkeen Keuruulla


 

Aamu alkaa puuron jälkeen joko pulahtamalla avantoon ...


... tai tassuttelemalla Keuruun monipuoliseen uimahalliin. Tänään oli uimahallin vuoro. Ensin kuntosali sitten vesijuoksu, ja aina välissä sauna ja suihku. 

Tänään palkitsin itseäni käymällä syömässä ulkona, Onnitonnissa, joka tarjoaa kotoisan makuista ruokaa. Ilmankos se on työtä tekevien miesten suosiossa 

Iltapäivään on nyt pujahtanut espanjalainen sarja La Promesa, kielen oppimista ja jännitystä kauniissa ympäristössä. Jäänyt koukkuun.

Muuten telkun katselu on supistunut lähinnä urheilun seuraamiseen. Ei, ei formuloihin, ei jalkapalloon, ei jääkiekkoon, vaan taitoluistelun ja hiihtoon. Varsinkin pariluistelu ja miesten sooloilu nosti ihokarvatkin pystyyn. Että ne osaa!


Puhelimen temppuilusta viisastuneena otin taas vuonna 2010 Budapestissä saamani
synttärilahjan käyttöön ja kirjoittanut siihen uudet, tärkeät yhteystiedot, varmuuden vuoksi.



Niskajumppaa teille tuon alemman kuvan ruisjauhoista kanssa. Kauppareissulla tapasin oman kylän luomuviljelijöitä Riitamäen tilalta esittelemässä omia tuotteitaan. Maistiaisleipäpala maistui, joten ostin kilon jauhoja mukaan. Voisi vaikka leipoa leipää ja karjalanpiirakoita.

Sää on ollut tavallinen kevätsää, nollan molemmin puolin, lumi- ja räntäsateita, aurinkoa silloin tällöin, mutta valoa jo riittää. Toissa yönä vahtasin revontulia, mutta pilvet pilasivat luonnon upean ilmiön.

lauantai 23. maaliskuuta 2024

Voi taivas



Aamukahvikävelyllä Los Cancajosissa näin tämän pienen värikkään kyltin. Näin, ihailin ja kävelin ohi. Toiseksi viimeisenä päivänä jalat vain vetivät kohti museota. Yhtään en arvannut, mihin päädyin.



Päädyin taivaalle, avaruuteen, opastajana museon upea opas, Francesca.

Hän kertoi tähdistä, planeetoista, galakseista, maailman synnystä - kaikesta. Museossa oli pieniä soppeja, joissa keskityttiin aina johonkin aiheeseen perusteellisesti, kuvin ja erilaisin rakentein. Viimeisessä huoneessa sain valita kahdesta aikakapselista, jonka sisään sain mennä. Pää oli jo niin pyörällä, etten edes muista, kumman valitsin ja miksi! Huips sentään.


Plutolla voisi olla kevyt olo, sillä siellä painaisin vain 4,9 kiloa! Kävimme Francesca kanssa keskustelun, onko Pluto planeetta vai ei. Siitähän asiantuntijat ovat viime aikoina olleet eri mieltä. Me peukutimma Pluton puolesta. 


Laitan tämänkin tähän postauksen. Tosin en yhtään tiedä, toimiiko se... Ai miksi? No, kun en ole testannut - vielä.

Kiitos, Francesca, grazie. Spero che ci vediamo presto. Toivottavasti pääsen pian uudelleen, sillä museossa riittää ihmettelemistä moneksi kerraksi.

Museo korvasi osittain sen, ettei naapurin (astrofyysikko) lupaama vierailu hänen työpaikallaan Roque de Los Muchachosissa observatoriossa sääolosuhteiden takia toteutunut. Toisaalta, olisihan minulla ikäni puolesta pitänyt olla lääkärintodistus niin korkealle mennäkseni. No, seuraavalla kerralla. 

La Palmalla on mahdollista nähdä upea tähtitaivas ihan paljain silmin, koska valosaastetta on vähän. Ensimmäisellä matkallani saarelle makasin asuntomme katolla ja näin Linnunradan. Huikea näkymä. Englanniksi Milk way. Linnunrata sanana periytyy itämerensuomalaisten tarinaan heidän pyhän lintunsa, joutsenen matkaa taivaan yli Lintukotoon. Kun taas englannin kielinen sana periytyy kreikkalaiseen mytologiaan, Hera-jumalattaren maitoon.

Huimasti on tietämys maailman kaikkeudesta lisääntynyt. Eihän siitä ole kauan, kun maan uskottiin olevan lituska, ja kuinka maa on kaiken keskus. Inkvisition eteen joutui Galileo Galileikin, kun uskalsi sanoa, että maa kiertää aurinkoa eikä päin vastoin. Vaikea on käsittää kaikkea sitä, miten kaikki sai alkunsa n 13,5 miljardia vuotta sitten 


Ihan täpinöissäni olen nyt seurustellut tämän lehden ja Googlen kanssa. 


Museosta ostin tämän muistikirjan, johon olen alkanut suunnitella seuraavaa matkaa La Palmalle, minun saarelleni.






 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Kaikki hyvin, tutto bene, todo bien


 Olisihan se tylsää, jos kaikki sujuisi suit sait. Rättiväsyneenä kaaduin sänkyyn ja nukuin 18 tuntia, pari lyhyttä hetkeä välissä. 

Romppeiden purkamisen jätin suosiolla myöhemmäksi.

Keitin kalakeiton, ja maailma kirkastui kummasti. Mutta puhelin oli mennyt lakkoon. Ei avautunut millään. Toki hätänumeroon olisin voinut soittaa, mutta uskon heillä olevan tärkeämpääkin tehtävää, kun hälyttää DNA apuun.

Puhelinkauppaan lakkoilevan ja vanhan puhelimen kanssa. Sim-kortin muutto, ja uusin  takuureissulle. Pilvipalvelu ei kuitenkaan jaksanut siirtää kuvia, ja olin jo kauhuissani, että menetän kaikki ihanat lomakuvat. Turha pelko, kaikki tallella😀.

Tallella Guimarin pyramidialue.

Tallella mahtava kokemus avaruudesta.

Tallella Los Llanos Aridanen upea etnografinen museo.

Tallella kuva lempisaaren, La Palman, Tazacorten rannasta. 

Ei mitään hätää. Paljon kuvia tulossa postauksiin.

maanantai 18. maaliskuuta 2024

Ikimuistoinen synttärimatka


Synttäriaamu aukeni pilvien yllä värikkäänä. Olin varannut ikkunapaikan, jotta voin ensin ottaa pienet unet ja sitten seurata auringon nousua ja kotimaan näkemistä yläilmoista.


Pilvet kuitenkin olivat vallaannet taivaan paksulti, ja maa tuli näkyviin vasta, kun kone jo lähes kosketti maata. Tällaiselta lentokentän ympäristö näytti, ja minä oli kesäkuteissa.


Onneksi laukusta löytyi apua, joten matkaan kohti kotia kahden laukun ja olkalaukun kanssa. Painoa romppeissa runsaasti.

Lentokenttä on pessyt kasvonsa kokonaan: selkeää, kaunista ja aamutuimaan rauhallista. Kahvi maistui heti paikalla.

Tikkurilassa oli junan vaihto. Tavallisesti helppoa ja nopeaa, mutta nyt paksu loskakerros jarrutti laukkujen pyöriä, eikä hissi toiminut. Toiselle raiteelle oli kuitenkin päästävä.

Silloin hyvin ystävällinen pariskunta riensi apuun, ja yhdessä selviydyimme rullaportailla yläkertaan. Alas selviydyin ihan ok, Tampereen junan oikea vaunu pysähtyi lähes kohdalle ja istumapaikan olin varannut semmoisen, että oli tilaa levittäytyä ja ottaa rennosti. Olinkin nukahtaa istuvilleni. Silloin olisin päätynyt Pieksämäelle.

Tamperetta lähestyttäessä konnari kuulutti, että juna tulee asemalle myöhässä, mutta että juna Keuruulle kyllä odottaa sinne haluavia. Aikaa vaihtoon oli ruhtinaallinen yksi minuutti. Kansaa ulos iso joukko, räntäloska jarrutti, hissillä alas ja toisella ylös... ja siellä näkyi vain junan takavalo. Ei tullut itku, vaan raivari. Takaisin asemalle ja VR:n toimistoon.

Taisi kuitenkin jokin ylempi taho haluta auttaa minua syntymäpäivän kunniaksi. Kun aikani selitin tilannetta, ystävällinen asemavirkailija tarttui puhelimeen ja kohta minä istuin taksin takapenkillä kohti Keuruuta. Kiitos!

Synttäripäivä oli ikimuistoinen. Nyt, maanantaina, aurinko paistaa, pakkasta pari astetta, takana 18 tuntia unten mailla. Odottelen uimahalliin pääsyä. 

On ihmeen hyvä kotiin tulla taas, niinhän sitä laulussakin sanotaan. Kuvankin olen maisemasta ottanut, mutta se surffaa vielä jossain avaruudessa.

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Synttärit


Synttärit tulossa. Niitä kelpaa odotella lempisaaren, mustalla laavakivirannalla, La Palman Tazacortessa. Ei, ei minun ja YK:n juhlapäivä, vaan tämä blogi täyttää sunnuntaina 17.03. kokonaista 15 vuotta 

Hieman tilastoa koko ajalta:

58 kirjautunutta lukijaa

836 postausta, kuvien määrää en ole laskenut. Eniten katsojia ovat keränneet 18.02.2022 Lidlin uusi helmi ja toiseksi eniten 23.02.2024 Kimi ja kauppaneuvos.

8551 kommenttia, joihin olen yleensa vastannut

284466 lukijakäyntiä

Kun 15 vuotta sitten aloin pitää blogia, alku oli vaatimatonta. Lähinnä läheisten ja tietysti omaksi ilokseni. Tällä hetkellä lukijoita oli kuluneellakin viikolla yli 20 maasta: monista Euroopan maista, Pohjois-Amerikasta, Indonesiasta, Hongkongista, Singaporesta, Intiasta, Iranista, Lähi-idästä jne. Blogi on siis kansainvälistynyt. Tavallaan pidän siis kaikille avointa päiväkirjaa. 

Lukijakunta on muuttunut. Vain muutama on ollut mukana lähes alusta, muutamat ovat lopettaneet omankin bloginsa ja siirtyneet muille alustoille. Kovasti kaipaan esim Oulun koulukuntaa. Heillä ei ole enää blogeja, joista nauttia. Harmi. Vakkarikommentoijia ovat mm Kommin tanhuan Aimarii, Helena ja Jael. Uusin lukijaksi ilmoittautunut on Repolainen. Hänellä on upea blogi. Suosittelen.

Synttärilahjaksi toivoisin kommenttia, jossa kerrotte, mikä minun blogissani kiinnostaa.

Synttäreitten jälkeen jatkan postauksilla La Palmalta, Teneriffalta ja kurkottelen jopa avaruuteen.

Siihen asti pakkailen, huomenna laivamatka takaisin naapurisaarelle, sitten lentokentälle ja yölennolla kotiin.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Tajogaite, La Palman uusin tulivuori


La Palman saari muistuttaa ääriviivoiltaan hammasta, joidenkin mielestä sydäntä. Sen nykyinen lempinimi on La Isla bonita, Kaunis saari. (Madonnan saman nimisen laulun saari sijaitsee Dominikaanisessa tasavallassa, ei La Palmalla!)

Saaren ensimmäiset asukkaat lienevät noin 500 eKr Pohjois-Afrikasta tulleita berbereitä. He kutsuivat saarta nimellä Benahoare, Minun maani. He olivat lampaiden, vuohien ja sikojen kasvattajia. Luonnosta he keräsivät hedelmiä ja juuria. Vuonna 1493 saari joutui espanjalaisten valloittamaksi. Muutkin löysivät saaren: portugalilaiset, italialaiset, ranskalaiset, flaamit ja maurit. Los Llanos de Aridanessa on Museo arqueologico benahoarita.

Tänään La Palma elää banaaneilla ja turismista. Suomalaisille saari on ihme kyllä aika uusi tuttavuus, vaikka naapurisaarelta, Teneriffalta ei pitkä matka ole. Sen sijaan saksalaisia tulee vastaan joka kulman takaa, osa pysyvästi saarelle muuttaneita. Niin kuin naapurissakin.

 Yläkuvasta näkee hampaan/sydämen yläosan olevan vuoristoinen, ja sen keskusta on Caldera de Taburiente, vanhan tulivuoren kraateri. Sieltä hampaan juuri/sydän jatkuu alas saaren eteläosaan vuorijonona, ensin Cumbre Nuevana ja sitten Cumbre Viejana. Korkein kohta on pohjoisessa kohoava Roque de Los Muchachos 2426 m. Siellä on monta observatoriota, mm italialaisten perustama Observatorio astrofisico. Siitä enemmän toiste.

Saari on hyvin tuliperäinen. Viimeisin purkaus alkoi 19.09.2021 Cumbre Viejan jonossa, El Pason kunnassa. Ennen ensimmäistä purkausta alueella oli n 25 000 pientä järistystä, joten osattiin varautua pahimpaan. Alueelta evakuoitiin n 1000 asukasta kotieläimineen. Purkaus kesti 13.12.2021 asti, ja oli pisin saarella olleista purkauksista. Naapuri kertoi, että Cancajoksessa tunsi sohvan hypähtävän pari kertaa, ei muuta, olihan purkaus saaren toisella puolen. Mutta tuhkasadetta tälläkin puolella saarta saatiin.


(Kuva netistä.)

Uusi syntynyt tulivuori on saanut nimekseen Tajogaite. Sen korkeus on 1120 m ja pääkartion läpimitta on 200 m. Ajelimme maanantaina katsomaan, miltä alue näytti. Olimmehan olleet siellä ennen purkausta. 


Laavan alle jääneitä banaanilehtoja.

Mutta alueen tiestö on lähes uusittu, silti maisemat kuin kuusta.


Tässä kuvassa näkyy myös laavan ja tuhkan alle jääneitä rakennuksia. Todoquen kylä tuhoutui kokonaan.
 

Sen sijaan La Lagunassa näkee, mitä tuhoa purkaus siellä teki. Ylemmän kuvan talon sisus on tuhoutunut, ja alemmassa rakennuksen katto on sortunut. Kaikkea ei ole vielä korjattu. Vai onko haluttu jättää silleen?

Alueella oli Puerto Naoksen lomakylä, varmaan monelle suomalaisellekin tuttu paikka. Kylä ei jäänyt laavan alle, mutta edelleen se on käyttökiellossa. Väitetään, että siellä on vielä myrkyllisiä purkauskaasuja, mutta sitä eivät kaikki usko. Yhdessä paikallislehdessä oli haastattelu vihaisesta miehestä, joka menetti elinkeinonsa ja haluaisi palata kylään, mutta lupaa hän ei ole saanut. Vastuuko painaa ja ketä?

Kaiken kaikkiaan tuhoutunut alue oli pienempi kuin etukäteen ajattelin. Onneksi, ja onneksi kukaan ei kuollut.

Netistä löytyy purkauksista paljon kuvia ja videoita. Postauksissa 12.02.2029, 07.02.2020, 23.09.2021 ja 26.02.2020 olen kirjoittanut aiheesta.

Anteeksi taas tekstin asettelun pomppiminen. Taisi  tietsikka saada innoituksen koko jutun aiheesta. Höh!