Kesä, kesä, kesä

Koti tuoksuu nyt ihanalle! Ranskalaisten vappukukka on minulle viesti kesästä. Sillä kesähän nyt on. Lappi Euroopan helteisin kolkka, noin 30 astetta. (Alkuviikosta oli uutisissa kuvia saapasmaan Garda-järveltä, jossa lumisade oli valkaissut koko maiseman!)

 Kun reilu kaksi viikkosa sitten tulin Keuruulle, luonto vasta heräili kohti kesää.

Viikko sitten sama omppupuun oksa lupaili jo paljon.

Eilen jo satoi ´lunta´, siis omppujen terälehtiä. Oikeita (vesi/lumi)sateitahan tänä aikana olekaan ollut. Eikä yöpakkasia, joten luvassa on hyvä satovuosi. Ja jos vettä saadaan, luvassa HIENO satovuosi. Metsä pullistelee mustikan kukista ja jopa puolukka on alkanut kukkia. Lakkasatoa odottelen jo vesi kielellä. Luonto kyllä kiittäisi vesisateista. Minun toiveeni olisi semmoinen, että vettä sataisi joka yö klo 3.00 - 4.00 välisenä aikana. Sillai hissukseen. Ei mitään kaato-tai myrskysadetta. Äskeisessä sääennusteessa luvattiin viikonlopulle ukkosta. Toivottavasti kohtuullista, ei mitään trombeja.

Näinä aurinkoisina päivinä on mukava piipahtaa päiväkahville Ellun rantaan, siis satamaan. Leppoisa tuuli vilvoittaa ja kahvi virkistää. Tällä hetkellä rantakahvila on Keuruun suosituin pistäytymispaikka. Tervetuloa vaan kauempaakin! Mukavaa viikonloppua.

Ps. Olen saanut taas kolme uutta lukijaa, en vain yhtään tiedä, ketä! Jos tietäisin, piipahtaisin vastavisiitillä. Joka tapauksessa: Tervetuloa!

Hyvä sunnuntai - sittenkin

Eilen Keuruulla taas suunnistettiin.  Viime syksyinen tapahtuma oli paisunut, ja nyt sekä myyjiä että tavaroiden tutkijoita oli enemmän.

Suurimmat pöytäryppäät olivat keskustassa, mutta myös periferioiden (Kurkiniemi, Ketvelniemi jne) maisemista löytyi yhtä sun toista. Ja aurinko paistoi niin!

Myös minä innostuin asiasta ja parkkerasin autoni tuonne Puutarhakeskuksen pihaan.

Tarjolla oli mm härpäkkeitä ja pitsikiviä. Kirppistavaraa sikäli, että langat että osa pitsiaihioista olivat kierrätystä. Varsinkin pitsikivet olivat suosittuja. 

Päivä oli oikein mukava. Ja olihan luvassa taas illan jännitysnäytelmä: formulat. Istuin tikkana läppärin eteen 17.58 odottelemaan Monacon huristelua. Mutta mitä, mitä - ei formuloita, vaan joku uusi sarja. Surffasin kaikki kanavat, mutta ei formuloita. Olin ihan pois tolaltani: minua on petetty. Kyllä minulta peritään telkkarilupa, mutta että minun ei anneta katsoa formuloita! Ainahan kisat olen nähnyt koosteena kolmoselta klo 18.00-19.00. Olin jo kirjoittamassa ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta päätin ensin lähteä jäähylle tutkimaan, joko kielot ovat kukassa. Eivät olleet. Mutta hyttysiä oli, joten kotiin mököttämään.

Kyllähän minä halusin tietää, miten Monacossa oli ajeltu, joten tutkin nettilehtiä. Ei ihan mennyt ajot Kimin mielen mukaan. Tyrpeellinen Perez. Olipa ollut menoa ja meinikiä! Pahus, ettei minulla ole maksullista kanavapakettia! Enkä kyllä aiokaan hankkia! Surffailin vielä illan telkkuannin sivuilla ja voi että ilahduin: Monacon ajot näkisin kyllä, mutta vasta alkaen klo 22.35! Olin niiiiiin tyytyväinen! Onnea vaan Nicolle. Saapa nähdä, minkälaisia tunteenpurkauksia lehdet kirjoittavat Kimistä kirvoittaneen. Toivottavasti jäämiehen tunteet ovat nyt jo hieman jäähtyneet. Kanadaan...

Ps. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat viime vuodelta, sillä eilen kamera oli vapaalla.

Sisäisesti ja ulkoisesti nautittavaksi

Ensin sain nauttia hiirenkorvista, sitten tuomien tuoksusta. Kielot odottelevat vielä suppiloissaan.

Luonnossa on nyt myös paljon herkullista raaka-ainetta ...

Nokkosvelli, luomukananmuna ja itse tekemäni leipä. Ei ole pelkoa mistään ruokamyrkytyksestä, kun ei osta pakasteita kaupan altaista.

Tai kun Riittalasta kääritään mukaan just savustettu lahna. Kyllä oli herkullista. Toinen puoli kalasta häipyi heti vatsalaukkuun, toisesta puolesta tein kalapullia. Täytyy vain olla tarkkana ruotojen kanssa, sillä ne ovat ovelia.

Tänään piipahdin taas Riittalassa ihailemassa kukkivaa yönkuningatarta. Että voi vaatimattomassa lehdistössä piillä upea, tuoksuva kukka.

Tähän loppuun laitan kivikuvia, jotka otin äitienpäivän iltapäiväretken aikana Cottanellon pikku kylän käsityläistapahtumasta. Arvaattekos, minkälaisiin ´ruukkuihin´ nämä pikkuiset mehikasvit oli istutettu?

Roomalaistaiteilijatar saa kivet elämään. Nettisivuja hänellä ei ole, mutta jos jotain kivet kiinnostavat, taiteiljan spostiosoite on cosacivedo@yahoo.it.

Tästä kokoelmasta ylin vasemmalta, tuo pikkuinen gekko-magneetti lähti mukanani naapurin Ritvalle, joka aina huolehtii kodistani minun poissaollessani.

Luonnon monimuotoisuutta

Parin vuoden takaisen äitienpäiväruusun oksiakin lensi halki ilmojen. Kunpa ne juurtuisivat! Onko teillä ehdottaa joitain taikatemppuja?

Ensi töikseni lähdin tuonne kylän toiselle laidalle, Riitan puutarhaan - opintomatkalle, sillä pikkusiskon pihapiirin vatukko tarvitsi hieman trimmausta. 

Ja täytyihän Riitan hoidokit katsastaa. Lukekaapa Riitan blogista hänen kanaemopuuhistaan! Riitan taidoista voitte lukea myös uusimmassa Kotipuutarhalehdessä (toukokuu 2013).

Jamppa-kisuakin piti rapsutella.

Tästä Riitan puutarhassa olevasta  penkistä tulette lukemaan/näkemään kuvia tänä kesänä useamminkin, mutta nyt en paljasta enempää!

Ei, minä en vielä ole ollut jahtaamassa korvasieniä, vaan pikkusiskolan pihaan on noussut muutama sieni pari vuotta sitten kaadetun männyn juurelle! Odottelevat pikkusiskoa ja miestään ensi viikolla alkavalle Suomi-lomalle.

Samoin heitä odottelee tämä Antin ja Essen puutarhasta pihaan muuttanut raparperi.

Kotiin palasin Riitalta saamieni kauniiden narssisien ja koivun hiirenkorvaoksien kanssa. Niiden juurelle asettelin aarteita, jotka ovat lennelleet halki ilmojen - Maltalta ja saapasmaasta.

Eilen illalla palasin kotiin klo 23.00. Tällaisessa maisemassa minun sieluni lepää aina.

Ilmojen halki Fiumicinosta Helsinkiin ja kohti hiirenkorvia

Ilmaan Fiumicinosta. Ensin kaartelu Tyrrhenanmeren yllä. 

Hei, hei, kiviranta! Matkalaukussa noin kilon verran pikkuisia aarteita tuolta etruskien rannoilta.

Ylitettiin saapasmaan kaksi, tulivuorten kraatereihin syntynyttä järveä: ylempänä Bracciano Laziossa ja alempana Trasimeno Umbriassa. Suuntana siis Marche ja Adrianmeri.

Siellähän se meri jo näkyykin. Venetsiankin erotin kaukana, kaukana, mutta kuva siitä epäonnistui.

Sen sijaan Alpeista tuli muutama aika hyvä kuva. Silti livenä Alpit olivat huikaisevat, varsinkin kun luntakin vielä näkyi.

Tonava kiemurteli kohti Unkaria. Tunti oli lennetty. Sitten yläilmojen valtias peitti taivaan pilviin.

Vasta Saksan ja Baltian rajoilla taivas raottui.

Ja sitten - Suomen ensimmäiset saaret. Ihan silmänurkka kostui.

Kiinnittäkää turvavyöt jne jne jne. Sitten bussilla kohti Tikkurilaa... MUTTA, Vantaan bussit olivat lakossa. Siispä Finnairin bussilla Helsinkiin. Juolahti mieleen, että entäs junat? Ovatko ne lakossa? Eivät olleet, joten perillä kotona klo 22.10. IHANAA.

Ja ne hiirenkorvat olivat minua odottaneet, sillä vasta pari päivää sitten Keuruun korkeudelle oli koivuihin  puhjennut hento viherhuntu! Tämä kuva tänään iltapäivällä. IHANAA, IHANAA

Historian havinaa

Nàmà saamani àitienpàivàkukat ojennan nyt Kimille! Eilisten ajojen aikana tuli taas kàvelyvana tàhàn huusholliin, sillà niin jànnàksi kilpailu meni - alussa - lopussahan tilanne oli jo selvà. Aamupàivàllà tein kuvausretken aamucappuccino-alakylààni. Sinne vien teidàt nyt kuvaretkelle.

Ensin kohti vanhaa linnoitusosaa...

... portista sisààn ...

Ensin tutkimaan 1500-luvun karttaa kuvaavaa savireliefià. Linnoituksen vanhimmat osan rakensivat aikoinaan 800-luvulla pohjoisesta tulleet roomalaisten kauhut,  langobardit -pitkàpartaiset germaanit.

Kylàn yksi kirkoista on kalliolle rakennettu.

Taiteilijan talo on ulkoakin 'taiteellinen'.

Jos oikein hyvin onnistaa, tuosta talosta kuuluu oopperalaulajan lauluharjoituksia.

Olipa sitten àitienpàivà tai mikà, niin meidàn sindacomme oli valjastanut pari ystàvàànsà raivaustòihin.

Tàstà linnoituksen muurista olen aikaisemminkin postaillut, ja nyt sinne ollaan kunnostamassa kunnon polkua...

Ei, nàmà eivàt ole Kassi-Almoja lapsineen, vaan sindacon vaimo ystàvineen ja lapsineen. He keràsivàt roskia uuden polun varrelta! Semmoinen àitinenpàivàn aamu meidàn kylàpààllikòllà perheineen ja tuttavineen. Joskus aikaisemmin postasin, kuinka kierràtys oli ottanut kylàssà takapakkia, mutta se kaikki olikin uuden alkua, sillà nyt kierràtys on saamassa ihan uusia tuulia. Kunhan syksyllà palaan tànne, on - ehkà - jotain uutta kerrottavaa.

Polulta on upeat maisemat vuoren toiselle puolelle. Tuo keltainen rakennus on minun aamucappuccinopaikkani, da Roberto's.

Sen ulkoterassille vein uudet neulegraffitit. Roberto-omistaja ihastui niihin: Gemelli - Finlandia e Catino! Kohta làhden kevààn viimeisille aamucappuccinoille, sillà ...

... huomenna tàmàkin tekemàni uusi kassi pààsee sinivalkoisille siiville ja minà nauttimaan hiirenkorvista.